|
|
|
Pitkän odottelun jälkeen saimme vihdoin kuulla, että meille oli löytynyt sopiva koira. Koira oli 3-4 vuotias valko-brindle narttu, tasapainoinen ja kiltti. Siinä kaikki, mitä tiesimme jo ennen Biancan tuloa Suomeen.
Suomen itsenäisyyspäivänä 2001 lähdimme hakemaan Biancaa Helsingin lentokentältä. Mukanamme tuli myös toisen Irlannista tulleen koiran, Anyan, uusi perhe. Kaikki sujui kentällä hyvin ja melko nopeasti, vaikka jouduimmekin menemään tullin kautta, koska jotkin paperit puuttuivat. Kuitenkin ennen kuin huomasimmekaan, saimme päästää kaksi tärisevää koiraa ulos lentobokseistaan. Onneksi Irlannissa oli huomattu laittaa mukaan takit koirille, sillä ilma oli melko kylmä.
Bianca oli mielestäni kaunein näkemäni otus. Silminnähden onnellisen tuntuisena se hyppelehti lentokentän pihalla. Pissaamaan se ei kuitenkaan suostunut, joten lähdimme viemään sitä uuteen kotiinsa.
Tampereella haimme skotlanninhirvikoira Sallin pihalle tutustumaan uuteen kaveriinsa ja teimme pienen lenkin. Koirat tuntuivat olevan heti samalla aaltopituudella ja huokasimme helpotuksesta. Nyt kaikki sujuisi varmasti hyvin. Toinen koiramme, isovillakoira Oona, oli vanhempieni luona, jossa se Biancan tulon jälkeen varmasti alkaa viettämään enemmän aikaa. Oona on 12-vuotias arvonsa tunteva mummeli, joka ei suuremmin välitä muiden koirien seurasta. Se nauttii suuresti vanhempieni pihalla touhuamisesta ja sen vahtimisesta naapurin dobermannilta.
Bianca oli aluksi todella väsynyt ja nukkui suurimman osan ajasta. Seuraavina viikkoina vietimme aika rauhallista aikaa ja tutustuimme toisiimme. Sain onneksi tehdä paljon töitäni kotona, joten koirien ei tarvinnut olla yksin montaakaan tuntia päivässä. Bianca otti tavakseen kulkea Sallin perässä joka paikkaan. Salli opetti miten lumikasoissa hypitään, mennään hissiin ja tutustutaan toisiin ihmisiin ja koiriin, mutta myös miten voileivät varastetaan pöydältä ja tyhjennetään roskis. Koirista tuli ensimmäisten viikkojen aikana erottamattomat.
Bianca on tavattoman herkkä koira. Kieltäessä äänensävy ei saa olla liian tiukka tai koira menee pieneksi mytyksi tai juoksee karkuun. Alkuväsymyksen jälkeen koira on päivä päivältä virkistynyt. Lelutkin ovat alkaneet kiinnostaa. Leikkiminen on kuitenkin vielä melko hankalaa. Bianca menee lelukopalle, tonkii kivan lelun ja kuljettaa sen sänkyynsä, sitten on toisen lelun vuoro ja tätä jatkuu niin kauan, että lähes kaikki lelut ovat sängyssä. Sänkyyn on myös kiva kuljetella kaikennäköistä muuta tavaraa kuten sanomalehtiä, vaatteita ja roskiksen sisältöä. Makupalojen etsimisen piiloista Bianca oppi todella nopeasti Sallia matkimalla.
Bianca on ollut alusta asti lähes sisäsiisti. Muutaman kerran on tullut pissat sisälle. Tähän saattaa kuitenkin olla syynä kylmä sää. Lämpötila kun ei ole juurikaan laskenut alle -20-asteen. Bianca ei viihdy kauaa ulkona ja tassut alkaa heti palella. Pissaaminen taitaa usein jäädä kesken, kun jalat kohmettuvat.
Olemme käyneet myös koirapuistossa opettelemassa irtioloa ja luoksetuloa. Bianca tuntuu osaavan lähellä pysymisen opettamattakin. Tosin jäniksen näkeminen saa Biancan sokeaksi ja kuuroksi muulle maailmalle. Varovainen täytyy irtiolon kanssa siis olla. Jouluna pääsimme vihdoin maalle ja Biancakin sai hieman juosta vapaana pellolla. Hyvinhän se meni, vaikka meitä aluksi hieman pelottikin. Toiset jännityksen aiheet olivat Oonan sekä pikkuveljen tyttöystävän kissojen kohtaamiset. Biancaa oli tutustutettu jo aiemmin ystäviemme kissoihin, eikä se suuremmin niistä välittänyt. Nytkin kaikki sujui hyvin. Oonan kanssa Bianca tuli toimeen pysyttelemällä kaukana ja alistumalla toisen murinoille.
Kaikki on sujunut hyvin Biancan kanssa ja olemme todella kiitollisia tästä uudesta perheenjäsenestämme. Toivottavasti jatkossa useat Espanjan ja Irlannin vinttikoirat saisivat uudet, rakastavat kodit Suomesta. Uskon, että nämä koirat ovat pehmeän sohvannurkkansa ansainneet.
You can find some pictures in page http://www.sunpoint.net/~ikkala/