Suomen taikaa

Elisabet, Blackie ja Sinead Itämeressä

Elämä on täynnä yllätyksiä. Viimeisten 10 vuoden aikana, sen jälkeen kun ensimmäisen kerran sukelsin greyhoundien maailmaan Mallorcalla, monet, monet kokemukset, seikkailut ja muiden maiden ja ihmisten vaikutus ovat jättäneet minuun jälkensä. Olen ollut anteliaisuuden vastaanottavana osapuolena, kun laajalle levittämiimme pyyntöihin greyhoundien puolesta on vastattu. Internetin kautta saatamme koirien äänet kuuluville, Ranskan Polynesiasta Islantiin asti, ja viime syksynä vastanneiden joukossa oli Mira Tampereelta, Suomesta. Hän adoptoi Bay Villan (Sombran), ihanan 8-vuotiaan

Mira, Sombra ja seuralainen

sinisen Barcelonan radalta eläkkeelle jääneen nartun, joka tuli hoitoomme Alicanteen ja lensi lopulta kotiinsa Suomeen viime joulukuussa SOS Galgosin Anna Clementsin kanssa.

Myöhemmin Marianna ja Harri Kotkasta, Helsingin itäpuolelta, ilmaisivat kiinnostuksensa työhömme. Viime vuonna he adoptoivat Nenan, Pohjois-Ruotsissa syntyneen espanjalaisen galgon. Harri ja Marianna järjestivät Match Shown GINin hyväksi viime toukokuussa (katso www-sivujamme) ja saivat kokoon ällistyttävät 318.87 puntaa! Hankolainen Elisabet, johon he olivat olleet yhteydessä, tarjoutui adoptoimaan greyhounduroksen seuraksi irlanninsusikoiranartulleen Blackielle ja Per-Erikin kahdelle kissalle.

Ajattelin että voisimme antaa irlantilaiselle greyhoundille, ehkä jollekin nuorelle kilpailu-uralle kelpaamattomalle, tilaisuuden. Kysyimme Bord na gCon -järjestössä toimivalta John Garrahyltä ja hän lupasi etsiä sopivan koiran ja hoitaa sen rokotukset, hampaat ja kastroinnin sekä lennättää sen suoraan Irlannista Suomeen niin että se tulisi yhtä aikaa perille kuin minä Lontoosta. Niin meiltä säästyisi koiran ensin Limerickistä Eghamiin ja sieltä Helsinkiin kuljettamisen vaiva ja raha.

Kaikki meni sujuvasti ja saavuin Helsinkiin 9 tuntia ennen koiraa. Olin varmistanut Irlannin kanssa ennen lentokoneeseen nousua Heathrowssa että luvattu 'kissavarma uroskoira' oli valmiina Suomeen lähtöä varten.

Tähän työhön koirien kanssa kuuluvat hetket, jolloin on täysin uupunut. Työ pitää tehdä hoitovuorojen välillä ja yöt menevät pakkaamiseen ja tällaisten matkojen valmisteluun. Olin siis saavuttuani Elisabetin ystävien luokse erittäin valmis ottamaan parin tunnin nokoset sängyllä. Nukahdin ja näin unta. Näin unta, että odotetun uroskoiran sijasta saapuikin narttu, brindle narttu, joten olin mielissäni herätessäni unestani tietäen ettei se ollut totta ja että lupauksemme uroskoirasta voitaisiin toteuttaa.

Joten keskiyöllä Harri, Marianna, Elisabet, Per-Erik ja minä saavuimme täynnä innostusta rahtiterminaalille. Tulliproseduurit tuntuivat loputtomilta varsinkin, kun kuulimme koiramme päästämät turhautuneet ulvahdukset hallista. Viimein meidät päästettiin vapauttamaan koira häkistään, ja talutimme ulos brindlen nartun!! Ihoni nousi kananlihalle. "Oletko noita?" Marianna kysyi minulta. Elisabet hyväksyi tilanteen rauhalliseen pohjoismaiseen tyyliinsä, sanoi sen olleen kohtalon määräämää, ja lähti ajamaan tulokasta kotiinsa Hankoon, joka on rannikolla Helsingin länsipuolella.

Me jatkoimme itään Kotkaan, satamakaupunkiin, joka on vain 70 km päässä Pietarista.

Seuraavana päivänä paikalliseen kirjastoon oli järjestetty puhe, ja tapasimme kaksi lehtimiestä, toinen Suomen Kennelliitosta ja toinen sanomalehdestä. Puhuin vinttikoirakilpailuista eläkkeelle siirretyistä koirista, rodun luonteesta, niiden soveltuvuudesta lemmikeiksi ja Espanjan tilanteesta. Myöhemmin esittelin työtämme Helsingin eläinsuojeluyhdistykselle, jonka pääasiallisia huolenaiheita ovat Virosta pelastetut koirat (vain 3 tunnin lauttamatkan päässä), villiintyneet kissat, hylätyt hevoset ja linnut sekä Suomen villieläinten suojelu: karhut, sudet, hirvet, majavat, porot ja metsien villikissat. Heillä ei ole hylättyjen koirien ongelmaa.

Suomi on laaja maa (337 000 km²), jossa asuu vain 5 000 000 ihmistä, joista suurin osa etelässä. Maasto on äärimmäisen kaunis ja koostuu suurista havu- ja koivumetsistä, järvistä ja saarista. Kesäpäivät ovat pitkiä, lämpimiä ja miellyttäviä mutta talven myötä tulee pimeys, lumi ja jopa alle -15°C

Marianna ja Harri kysymässä "Tyttö vai Poika?"

lämpötilat. Talot ovat lämpimiä, sähkönjakelu on luotettavaa, liikenne toimii ja tiet ovat kunnossa vuoden ympäri. Ihmiset ovat hiljaisia, varautuneita ja kärsivällisiä eivätkä pidä kiirettä. He ovat ajattelevaisia, oppineita ja sinnikkäitä vuosia kestäneen sorron ja taloudellisten vaikeuksien takia. He eivät vaadi paljoa: kävelyjä metsässä, vesiurheilua, kauniin kodin ja tietenkin sen iänikuisen saunan, jota kunnioitetaan sen rentouttavuuden, lämmön ja intiimiyden takia. Minulle kerrottiin että monet päätökset tehdään saunassa, jopa eduskunnassa!

Tämä on avara, mystinen maa, kuten Sibelius musiikissaan on ilmaissut; laajojen pimeiden, tyynien, hiljaisten vesien ja metsien maa, peikkojen ja skandinaavisten tarujen maa. Suomalaisten vinttikoiraharrastajien hiljainen, välittävä huolehtiminen kosketti minua syvältä ja keskustelimme jatkosta: kuinka levittää sanaa, kuinka kertoa greyhoundeista lemmikkeinä ja kuinka kuljettaa niitä, jos onnistuisimme lisäämään tietoisuutta ja löytämään mahdollisia koteja espanjalaisille tai irlantilaisille koirille.

Elisabet esitteli Sineadin (jonka nimesimme Bord na gConissa työskentelevän Sineadin mukaan!) Blackielle, joka on herkkä, todella iso tyttö. Sitä vähän nolottaa oma kokonsa kotona, mutta se on kuin omassa elementissään rannalla, jossa sen ilona on paikallisen väen puudeleineen ja jack russelleineen pelottelu juoksemalla kohti ja esittelemällä koko massiivisen viikinkimäisen olemuksensa! Mutta tätä enempää se ei tee!

Sineadilta ja Blackielta vei 24 tuntia selvittää arvojärjestys, mutta sen jälkeen Blackie löysi taas hieman karisseen itseluottamuksensa ja Sinead oppi olemaan kakkonen. Blackie näytti Sineadille kuinka meressä uidaan, kuinka yläkertaan mennään ja kuinka tarpeet toimitetaan oikeassa kohdassa. Sitten tulimme Per-Erikin kissoihin! Sineadilla oli kuonokoppa kun esittelimme ne toisilleen. Suureksi helpotukseksemme se osoitti vain normaalia koiran uteliaisuutta näitä kahta rohkeaa kissaa kohtaan, eikä kiinnostunut niistä sen enempää. Joten kotijoukot säästyivät ja Sinead olisi tervetullut lisä tähän suomalaiseen perheeseen!

Näiden suomalaisten rakkaus sekä Sineadia että sen "kuriiria" kohtaan kosketti minua syvästi, sekä koiran että GINin puolesta. Sinead asuu nyt Hangossa, joka on lomanviettopaikka Itämeren rannalla. Hanko on kuuluisa vanhoista rakennuksistaan, jotka rakennutti venäläinen ylimystö 1800-luvulla, sekä siitä surullisesta asiasta, että 10% Suomen väestöstä ja kymmenet tuhannet venäjänjuutalaiset jättivät kotimaansa ja lähtivät etsimään siirtolaisina parempaa elämää Amerikasta tämän vuosisadan alussa. Voisiko lauttayhteyden päässä Saksan Rostockista olevasta Hangosta nyt tulla Suomesta parempaa elämää etsivien Euroopan greyhoundpakolaisten turvasatama? Kylvämme siemeniä, odotamme kasvua ja vastaamme haasteeseen.

Anne 28/08/01

	Greyhounds in Need 5 Greenways, Egham, Surrey, TW20 9PA, UK Puh: (0)1784-436845 Fax: (0)1784-477490 Websivu: http://www.greyhoundrescue.co.uk Sähköposti: anne@greyhoundsinneed.f9.co.uk
	Nena-galgo katselemassa Hangosta merelle uusia tulokkaita odotellen.

Greyhoundien tilanne, Espanjan julmuudet (varoitus, ei herkille), Greyhound lemmikkinä, Tietoa meistä, Greyhounds in Need, Annen viikkokertomus, Uutiskirje, Ajankohtaista